21. maaliskuuta 2015

Uskonnollinen myytti tiedelehdessä

Oinomaos kysyi mielipidettäni maaliskuun Tiede-lehden (maaliskuu 2015) Muhammed-artikkelista. Minussa se herättää hieman ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta siinä kerrotaan Muhammedin elämästä monia tarinoita aivan kuin ne käsittääkseni islamin kirjoituksissa esitetään, mutta toisaalta siinä jätetään joitakin historian kannalta olennaisia asioita käsittelemättä. Toisaalta islamin profeettaan suhtaudutaan ymmärtävästi, mutta toisaalta myös todetaan, että islamin arvostelu on nykyään hengenvaarallista.

Artikkelissa keskitytään profeetan uran alkuaikoihin, niin sanottuun Mekan kauteen. Silloin Muhammed saarnasi Jumalan tuomiota niille, jotka eivät hyväksy häntä profeetakseen. Mekkalaiset saivat lopulta tarpeekseen Muhammadin saarnaamisesta ja alkoivat "vainota" muslimeja. Lopulta Muhammed joutui pakenemaan Mekasta, koska mekkalaiset olivat päättäneet tappaa hänet ja hänen suojelijansa Abu Talib oli kuollut.


Eikö historiankirjoituksessa yleensä keskitytä politiikkaan?

Yleensä historiaa kerrotaan keskittymällä hallitsijoiden politiikkaan: mitä sotia he kävivät ja mitä poliittisia uudistuksia he saivat aikaan. Profeetasta kertovassa kirjoituksessa myös olettaisin kerrottavan hänen uskonnostaan, minkälainen on islamin uskonnon doktriini ja miten se eroaa vaikkapa kristinuskosta. Näitä asioita artikkelista on kuitenkin turha etsiä.

Artikkeli keskittyy kertomaan tarinoita Muhammedin lapsuudesta, kuinka hän "istuskeli usein isoisänsä matolla ja kuunteli tämän vilkkaita keskusteluja." Ei hänen sotaretkistään, politiikastaan tai uskontonsa periaatteista. Olisin odottanut näin merkittävän henkilön tekoja esitettävän esimerkiksi seuraavien vuosilukujen pohjalta:

570 - syntyy Mekassa (mainittu)
576 - jää orvoksi äidin kuollessa (mainittu)
595 - solmii avioliiton Khadijan, rikkaan lesken kanssa (mainittu)
610 - saa ensimmäiset ilmestyksensä enkeli Gabrielilta (mainittu)
619 - suojelijana toiminut setä kuolee (mainittu)
622 - pakenee Mekasta Medinaan (Hijra) (mainittu)
623 - määrää ryöstöretkiä Mekan karavaaneja vastaan (mainittu)
624 - Badrin taistelu (mainittu ohimennen kuvatekstissä)
624 - karkottaa Qainuqan juutalaisheimon Medinasta (ei mainintaa)
624 - surmauttaa Ka'b al-Ashrafin (ei mainintaa)
625 - Uhudin taistelu (ei mainintaa)
625 - karkottaa Nadirin juutalaiset (ei mainintaa)
627 - vallihaudan taistelu (mainitaan)
627 - Quraizan verilöyly (ei mainita, vaikka vallihaudan taistelu mainitaan)
628 - Hudaibijan rauhansopimus Mekan kanssa (mainitaan)
628 - Khaibarin juutalaisten hävitys ja alistaminen (ei mainita)
629 - ensimmäinen sotaretki kristittyjä vastaan Mutassa (ei mainita)
630 - valloittaa Mekan yllätyshyökkäyksellä (mainitaan)
631 - toinen sotaretki kristittyjä vastaan Tabukissa (ei mainita)
632 - kuolema (mainitaan)

Mitään Muhammedin hirmutekoja (kuten 800 quraizalaisen joukkomurha) tai muuta kiistanalaista toimintaa (kuten Khaibarin juutalaisten naisten ja lasten ottaminen orjiksi ja miehien alistaminen puoliorjuuteen) ei mainita. Miksi ei? Yleensä jos hallitsija on tehnyt jotain mieltä kuohuttavaa (vaikkapa Henrik VIII:n vaimojen kohtalo), ne tuodaan esille, vaikkei niillä olisikaan poliittista merkitystä (Henrikin vaimoilla tosin oli merkittäviä poliittisiakin vaikutuksia).


Uskonnollinen myytti tiedelehdessä?

Tarinan Muhammedista voi toki kertoa eri näkökulmista ja onhan tässäkin artikkelissa paljon informaatiota. Asiaan sisältyy kuitenkin paljon vakavampi ongelma, jota Tiede-lehden päätoimittaja ei ehkä tullut ajatelleeksi hyväksyessään artikkelin lehteensä.

Tieteessä (jota uskon Tiede-lehden haluavan edustaa) johtopäätökset perustuvat verifioitaviin ja falsifioitaviin faktoihin. Muhammedin tarina perustuu vain ja ainoastaan islamin pyhiin kirjoituksiin, Koraaniin, haditheihin ja Muhammedin elämäkertoihin. Historiallisia tai edes arkeologisia todisteita näistä tarinoista ei ole. Ei mitään. Miksi tämä kirjoitus on Tiede-lehdessä? Jos se olisi Seitsemän Päivää -lehdessä tai Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä tai vaikkapa Mitä Vittua-lehdessä, minulla ei olisi mitään sitä vastaan.

Tiede-lehti esittää uskonnollisen myytin historiallisena tosiasiana. Tehdäänpä seuraava ajatuskoe: Minä tarjoan Tiede-lehdelle seuraavansisältöistä historiallista artikkelia Jeesuksen elämästä:

Ensin kertoisin Vanhasta Testamentista ja kymmenestä käskystä ja siitä kuinka Vanhan Testamentin profeetat ovat ennustaneet Messiaan tulemisen. Sitten kertoisin hieman Rooman valtakunnasta ja silloisesta Palestiinasta. Ehkä maalailisin hieman kuvaa sen ajan juutalaisten elämästä.

Seuraavaksi tulisi kuvaus Johannes Kastajan äidistä, Mariasta ja enkeli Gabrielista (sic!). Kertoisin, kuinka Jeesus oli jo lapsena niin etevä kirjoitusten tuntija, että hän opetti Jerusalemin temppelissä kirjanoppineita.

Jeesuksen rabbiinin uralta kertoisin ehdottomasti ainakin veden muuttamisen viiniksi, sokean miehen tarinan, valtavan väenpaljouden ruokkimisen parilla leivänkannikalla ja tietysti Lasaruksen herättämisen kuolleista.

Sitten juoni tiivistyy ja kertoisin tarinan Juudaasta, viimeisestä illallisesta ja lopulta oikeudenkäynnistä ja teloituksesta. Ylösnousemusta voisin hieman kriittisenä historiantutkijana epäillä, mutta joka tapauksessa opetuslapset lähtivät levittämään sanaa aina Roomaan asti. Kertoisin ehkä vielä kristittyjen vainoista Rooman valtakunnassa ja lopuksi hieman raakalaismaisista ristiretkistä rauhanomaisten ja suvaitsevaisten muslimien maille.

Ottaisitko päätoimittaja Jukka Ruukki tämän artikkelin lehteesi? Lupaan kirjoittaa sen pieteetillä ja loppuun liitän vielä kaikki lähdeviitteet sekä joitain viittauksia myös tarinaan kriittisesti suhtautuviin artikkeleihin. Etkö? Haluan huomauttaa, että tarina perustuisi lähes pelkästään kristittyjen pyhiin kirjoituksiin, Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin. Eikä näistä ole mitään historiallisia eikä arkeologisia todisteita - eikun hetkinen! Näistä tapahtumista ON historiallisia ja arkeologisia todisteita.

Monet ulkopuoliset historioitsijat mainitsevat Kristukseksi kutsutun henkilön eläneen Palestiinassa. He myös tietävät, että kyseisellä kansankiihottajalla oli opetuslapsia, jotka levittivät uutta uskontoa johtajansa noin vuoden 30 jKr (sic!) paikkeilla tapahtuneen teloituksen jälkeen (roomalaiset käyttivät ristiinnaulitsemista yleisesti ei-roomalaisten teloitusmuotona). Lisäksi on löytynyt arkeologinen todiste ainakin Pilatuksen olemassaolosta (nimi Pilatus on kaiverrettu kiveen, joka on kuulunut erääseen rakennukseen).

Minun artikkelini olisi siis paljon luotettavampi kuin Hannu Pesosen kirjoitus, vaikka me molemmat käytämme lähteenä vain uskontojen pyhiä kirjoituksia. Uuden Testamentin Jeesus on sentään historiallinen henkilö päinvastoin kuin Muhammed, josta me emme tiedä mitään. Siis tieteelliseltä kannalta. Tiede-lehdessä.

Suosittelen kaikkia Muhammedin historiallisuudesta kiinnostuneita katsomaan Tom Hollandin erinomaisen dokumenttielokuvan Islam: The untold story. Siitä saisi Tiede-lehteen erinomaisen historiallisen artikkelin.



3 kommenttia:

  1. Kiitokset kattavasta analyysistäsi. Samantyyppiset olivat minunkin päätelmäni ja mietteeni, "julkaisualusta" ei välttämättä aivan kohdalleen osunut.

    VastaaPoista
  2. Myös The Ulkopolitist -sivustolla yritetään analysoida uskontojen pyhiä kirjoituksia:

    http://ulkopolitist.fi/2015/03/20/tulkinnalliset-sakeet/

    Jutussa pyörittellään asioita mutta juuri mitään ei jää käteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa olikin hyvä otos kaikista niistä apologistien perusteluista, jotka on kumottu esim. Spencerin, Warnerin ja David Woodin toimesta moneen kertaan. Miten onkin aina niin, että OIKEA tulkinta on aina se rauhanomainen tulkinta? Konteksti on myös kätevä heitto sellaisille lukijoille, joilla ei ole mahdollisuutta perehtyä asioihin syvällisesti. Rusinoita pullasta. Ja tietenkin lopuksi täytyy mainita, että on-han niissä muissa-kin uskonnoissa väkivaltaisia jakeita.

      Bill Warnerilla on hyvä nyrkkisääntö, jolla voi arvioida islamia käsittelevän kirjoituksen asiasisältöä: jos mielipidettä ei perustella Muhammedin sanoilla ja teoilla (hadith) tai Allahin ilmoituksella (Koraani), kyseessä saattaa olla pelkkä mielipide, joka ei perustu tosiasioihin. Tuossa tekstissä ei ollut yhtään kovaa faktaa, lainauksia Koraanista ja haditheista. Se on siis pelkästään kirjoittajan mielipide.

      Koraanin yksi väkivaltaisimmista jakeista on 9:29. On väitetty, että kun ottaa huomioon kontekstin, niin jakeen tulkinta ei olisikaan enää niin väkivaltainen. David Wood selittää, mikä on tämän jakeen konteksti:
      http://ibnmatti.blogspot.fi/2012/05/koraani-ja-konteksti.html

      David Wood kertoo tarinan itse tällä videolla: https://www.youtube.com/watch?v=jHmsL0p6jnI

      Poista