26. huhtikuuta 2016

Israelin lapset

Olemme saavuttamassa puolivälin matkassamme läpi Koraanin. Suuria on 114, mutta koska ne on järjestetty (osapuilleen) pituusjärjestykseen pisimmästä (suura 2) lyhimpään, ovat suurat 19 ja 20 kirjan puolivälissä.

Jos lukija on seurannut tätä blogia, hän on huomannut etten tarjoa omia käsityksiäni eri tekstikohtien merkityksestä, vaan esitän miten valtavirran ortodoksisen uskontulkinnan muslimikommentaattorit ovat niitä selittäneet ja ymmärtäneet. Tällä tavoin se lisää ymmärrystä jihadistien ajatusmaailmasta, noiden, jotka ovat vannoneet tuhoavansa Lännen. Länsimaiset poliitikot eivät juuri ole lukeneet Koraania ja vielä vähemmän ymmärtäneet sitä, mikä on epäviisasta tilanteessa, jossa jihadistit säännöllisesti tukeutuvat siihen selittäessään tekojensa vaikuttimia ja värvätessään uusia jäseniä muslimiyhteisöistä.

Joka tapauksessa tässä tulee suura 17, jakeet 2-111:

Muhammed oli erityisen ylpeä suurasta 17, joka tunnetaan nimillä "Yöllinen matka" tai "Israelin lapset". Hän sanoi suurista 17, 18 ja 19: "Ne ovat aikaisimpia ja kauneimpia suuria ja ne ovat minun aarteeni." Hänen lempivaimonsa Aisha mukaan hän "tapasi lausua Bani Isra'ilia [suura 17] ja Az-Zumaria [suura 39] joka ilta."

Salaperäiseen yölliseen matkaan viittavan ensimmäisen jakeen jälkeen suura jatkuu juutalaisten varoittamisella (jakeet 2-8). Allah on varoittanut heitä jo aiemmin sanoen "te teette maan päällä pahaa toistamiseen ja tulette peräti pöyhkeiksi" (jae 4). Ibn Kathir selittää: "Allah kertoo meille, että hän on Israelin lasten kirjoituksissa jo antanut lausunnon - kirjoitukset tarkoittavat Kirjaa, jonka hän ilmoitti heille - että he eivät tekisi toistamiseen pahaa maan päällä ja tulisi tyranneiksi ja äärimmäisen ylimielisiksi tarkoittaen etteivät he tulisi ihmisten häpeämättömiksi sortajiksi." "Pahan tekeminen maan päällä", fasaad fi al-ardh, on rikos josta rangaistaan jakeen 5:33 mukaan ristiinnaulitsemisella tai amputoimalla käsi ja jalka vastakkaisilta puolilta.

Keitä olivat urhoolliset palvelijat, jotka "samosivat voitollisesti halki asutustenne"? Ibn Kathir ei luota juutalaisiin lähteisiin, eikä nähtävästi myöskään juutalaisten kirjoituksiin: "jotkut niistä ovat tekaistuja heidän harhaopeistaan, ja toiset voivat olla tosia, mutta me emme tarvitse niitä, ylistys Allahille. Mitä Allah on kirjoittanut Kirjassaan (Koraani), on riittävää emmekä me tarvitse kirjoja, jotka ovat tulleet ennen sitä. Ei Allah eikä Hänen Lähettiläänsä vaatineet meitä viittaamaan niihin." Juutalaisten tottelemattomuudesta Allahia kohtaan oli "nöyryytys ja alistaminen sopiva rangaistus".

Jakeet 9-21 toistavat uhkauksen tuomiosta. Kukaan ei joudu kantamaan toisen kuormaa (jae 15) - vaikka 29:13 sanoo, että uskottomat "saavat varmasti kantaa oman kuormansa ja sen lisäksi vielä muita kuormia". Allah lähettää aina lähettiläitään tottelemattomille kansoille ennen kuin hän tuhoaa ne (jae 16), ja varoittaa muslimeja, että se joka havittelee tämän maailman katoavaisia asioita kyllä saa ne, mutta joutuu lopulta helvettiin (jae 18).

Jakeet 22-39 muotoilevat moraalikoodin, joka kuuluu "niihin viisaisiin sanoihin, joita Herrasi on sinulle ilmoittanut" (jae 39). Muslimien tulee:

1. palvella yksin Allahia (jae 22)
2. olla hyviä vanhemmilleen (jae 23)
3. olla oikeudenmukainen sukulaisille, tarvitseville ja vaeltajille, ja välttää tuhlailua (jae 26)
4. olla tappamatta lapsiaan köyhyyden pelossa (jae 31)
5. olla harjoittamatta haureutta (jae 32)
6. olla tappamatta ilman syytä "paitsi oikeuden nimessä" ja verikostoksi (jae 33, kts. myös 2:178)
7. olla varastamatta orpojen omaisuutta (jae 34)
8. "mitata täydellä mitalla, kun mittaatte, ja punnita oikeilla punnuksilla" (jae 35)
9. olla noudattamatta sellaista "mistä teillä ei ole tietoa" (jae 36)
10. olla kulkematta "maan päällä kerskaillen" (jae 37)

Jakeet 40-71 tuomitsevat jälleen kerran uskottamat heidän uppiniskaisuudestaan. Uskottomat puhuvat "törkeitä sanoja" väittäessään, että Allahilla on tyttäriä, vaikka heillä itsellään on poikia (jae 40). Koraani paljastaa totuuden, mutta se vain lisää heidän vastustustaan (jae 41). Koko luomakuntaa julistaa Allahin kunniaa (jae 44). Allah estää epäuskoisia ymmärtämästä Koraania (jae 46) ja he syyttävät Muhammedia noituudesta (jae 47). He kieltävät, että Allah voi herättää kuolleista (jakeet 49-52, kts. 98-99), vaikka heidän epäjumalillaan ei ole mitään voimia (jakeet 56, 67). Kaikki kansat tuhotaan lopulta tai ainakin heitä rangaistaan (jae 58), mutta Allah ei lähetä ihmettä Muhammedin sanoman todistukseksi, sillä muinaiset kansat jo hylkäsivät ne (jae 59). Jakeissa 61-65 kerrotaan uudelleen Saatanasta, joka kieltäytyi kumartamasta Aadamia - katso keskustelu jakeesta 7:11-25. Uskottomia kehotetaan varomaan, ettei Allah lähetä heille luonnonkatastrofia (jakeet 68-69).

Uskottomat yrittävät jopa houkutella Muhammedin pois totuudesta (jakeet 72-77). Näiden houkutusten luonteesta on erilaisia näkemyksiä. Ruhul Ma'ani sanoo, että pakanalliset quraishit pyysivät Muhammedia korvaamaan Allahin rangaistusta julistavat jakeet armollisilla jakeilla, ja päinvastoin - mikä olisi kasvattanut armollisten jakeiden määrän suuremmaksi. Mutta Allah varjeli Muhammedia heidän juoniltaan.

Jakeet 78-100 kertaa monia samoja teemoja palaten usein Koraanin ihmeisiin. Koraani on "on parannukseksi ja armoksi uskovaisille" ja "vain edistää väärämielisten häviötä" (jae 82). Kaikki "ihmiset ja dzinnit yhdessä" eivät pystyisi luomaan mitään sen kaltaista (jae 88). Silti ihmiset ovat epäuskoisia (jae 89) ja vaativat ihmettä, mitä ei heille anneta (jakeet 90-96). Se, jonka Allah johtaa harhaan, ei löydä toista opastajaa (jae 97).

Jakeet 101-111 alkavat kertomuksella Mooseksesta ja Faraosta sanoen, että Moosekselle annettiin "yhdeksän selvää merkkiä", mutta Farao on jääräpäinen ja evää Mooseksen vaatimukset sanoilla, jotka muistuttavat quraishien Muhammedin torjuntaa jakeessa 47 (jae 101). Allah antaa Israelin lapsille maata (jae 104) - se on Jordania ja Palestiina Tanwar al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbasin mukaan. Monet merkittävät "maltilliset" muslimit on saaneet tästä paljon irti kertoen juutalaisille tahoille, että Koraani takaa Israelin juutalaisille, mutta he jättävät kertomatta, että Koraani myös sanoo juutalaisten olevan kirottuja, koska he ovat torjuneet Muhammedin (2:89) ja että muslimit ovat Abrahamin todellisia lapsia (3:67-68) ja siten tämän lupauksen oikeita perillisiä.

Suura päättyy vielä uusilla ylistyksillä Koraanille, joka on ilmoittanut totuuden ja jonka uskovaiset ottavat nöyrinä vastaan (jakeet 105-109). Sen jälkeen Allah antaa Muhammedille ohjeistuksen sanoa "Rukoilkaa Häntä Jumalana tai rukoilkaa Häntä armahtajana; millä nimellä Häntä rukoillettekin, niin totta on, että kaikki hyvät nimet kuuluvat Hänelle". Näköjään mekkalaiset ajattelivat Al-Rahmanin, keskimmäisen termin islamilaisessa lausahduksessa Bismillah Al-Rahman Al-Ramin, "Allahin, Armeliaan Armahtajan, nimeen", olevan Allahista erillisen jumaluuden ja Muhammedin tulee kertoa heille, että ne ovat vain eri sanoja samalle oliolle. Ibn Kathirin mukaan "eräs kuvainpalvoja kuuli Profeetan kumartuessaan sanovan:'Oi Armeliain, oi Armahtavin'. Kuvainpalvoja sanoi, että hän väittää rukoilevansa Yhtä, mutta hänhän rukoilee kahta!" Silloin Allah ilmoitti tämän Ayan [jae tai tunnusmerkki]." Useat historioitsijat ovat huomauttaneet, että Al-Rahman oli arabialaisen esi-islamilaisen pakanajumalan nimi ja sitä käyttivät usein myös juutalaiset ja kristityt, ehdottaen, että Muhammed koetti tuoda yhteen useita jumaluuksia yhdistääkseen Arabian kansat islamin alle. Tästä on Koraanissakin vihje, kun uskottomat huudahtavat: "Eikö hän pyri vähentämään jumalia yhdeksi ainoaksi? Kummallista hän toimittelee todellakin" (38:5).


Seuraavaksi suura 18, "Luola" - yksi Koraanin oudoimmista ja vaikuttavimmista suurista.


Israelin heimot 1200-1020 eKr. (kuva: http://www.linnunrata.org/israel/)
Raamattu: Kanaaninmaan jako Joosuan kirjassa



Blogging the Qur’an: Sura 17, “The Night Journey,” verses 2-111

Israelin lasten suura



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti