Islamin lain mukaan musliminaisen arvo on puolet miehen arvosta. Juutalaisen ja kristityn arvo on yksi kolmasosa muslimin arvosta.
Etkö usko? Jatka lukemista.
Seuraavaksi käymme läpi "Lehmän", Koraanin toisen ja pisimmän suuran, jakeita 141-150, joissa käsitellään qiblaa eli rukoussuuntaa. Allah käskee nyt muslimien rukoilla kääntyneenä kohti Mekan pyhää moskeijaa (jae 150), kun he aikaisemmin olivat noudattaneet juutalaisten rukoussuuntaa kohti Jerusalemia. Islamilaisen perinteen mukaan tämä tapahtui silloin, kun Muhammed lakkasi yrittämästä saada juutalaiset tunnustamaan hänet profeetakseen muiden profeettojen rinnalle.
Allah sanoo Muhammedille, että ainoastaan "mielettömät ihmiset" (jae 142) vastustavat muutosta. Keitä he sitten ovat? Arvasit oikein: juutalaisia. Melko maltillinen kommentaattori Muhammad Asad ja kovemman linjan mufti Muhammed Aashiq Ilahi Bulandshahri ovat tästä asiasta samaa mieltä.
Asad sanoo: "Tämä Jerusalemin 'hylkääminen' on selvästi epämiellyttävä asia Medinan juutalaisille, joiden on täytynyt tuntea tyydytystä, kun he näkivät muslimien rukoilevan kohti heidän pyhää kaupunkiaan; ja heihin tämän jakson alku viittaa."
Allah kritisoi vielä juutalasia ja kristittyjä "toivomustensa" noudattamisesta, vaikka he tietävät, että qibla on tullut Allahilta (jakeet 144-146).
Luimme jo aikaisemmin Allahin ilmoitusesta, että kun hän kumoaa jakeen, antaa hän tilalla paremman (jae 106), ja että jotkut muslimit uskovat sen viittaavan Koraanin sisältöön, ja toisten ajattelevan sen koskevan Raamattua, jonka Koraani on korvannut. Se liittyy myös qiblan muuttamiseen.
Ibn Abbas, Muhammedin serkku ja varhainen islamin auktoriteetti, sanoo, että "Koraanin ensimmäinen abrogoitu osa Koraanista oli qibla." Kuitenkaan Koraanissa ei ole määräystä, että muslimien tulisi rukoilla kohti Jerusalemia, joten tämä abrogaatio koskee Koraanin ulkopuolista sääntöä. Kuten tulemme näkemään, abrogaatio on paljon tärkeämpi muissa yhteyksissä.
Rukoussuunnan vaihtaminen on ensimmäinen tapaus Koraanin monista samanlaisista teemoista: miten Allah pitää huolta Muhammedista. Tarkkaavaiselle Koraanin lukijalle herää ajatus, että Kaikkivaltiaan silmissä Muhammed on tärkein ihminen, joka on koskaan elänyt - tai kirjan kirjoittajat halusivat, että lukijat ajattelisivat niin.
Allah esittelee uuden qiblan ikään kuin se olisi erityinen lahja Muhammedille, jota uusi rukoussuunta "on tyydyttävä" (jae 144). Useat muutkin Koraanin jakeet ilmentävät Allahin erityistä huolenpitoa Muhammedista, kuten Allahin moittiessa Muhammedia tämän kieltäydyttyä naimasta miniäänsä (legendaarinen kaunotar), vaikka Allah halusi hänen naivan hänet (33:37).
Tällaiset kertomukset ovat saaneet toisuskoiset ajattelemaan, että Muhammed sai henkilökohtaista etua profeetan asemastaan, mutta muslimeille se vain korostaa Muhammedin erityistä asemaa: hänen elämänsä yksityiskohdat, ja jopa hänen halunsa - toiveensa saada rukoilla kohti Kaabaa - ovat ilmaisun välineitä, joilla Allah tuo esille ikuisia totuuksia ja jumalallisia lakeja. Ja hänen esimerkkinsä on ohjeellinen.
Muqtedar Khan (Center for the Study of Islam and Democracy) selittää:
"Kenelläkään uskonnollisella johtajalla ei ole ollut niin suurta vaikutusta seuraajiinsa kuin islamin viimeisellä profeetalla Muhammedilla (rauha hänelle). ... Jopa niin, että Muhammedin sanoista, teoista ja sanomatta jättämisistä (jolloin hän näki jotain, mutta ei kieltänyt sitä) tuli islamilaisen lain itsenäisiä lähteitä. Uskonnollisissa toimissaan muslimit eivät ainoastaan noudata profeetan määräyksiä, vaan myös pyrkivät jäljittelemään profeettaansa kaikissa toimissaan. Niinpä sen lisäksi, että Muhammed on jumalallisen lain välittäjä, hän on myös sen lähde."
Sitten Allah kehottaa uskovia olemaan kestäviä uskossaan (jakeet 151-157) ja sallii esi-islamilaisen käytännön hajj:in (pyhiinvaellus Mekkaan) aikana (jae 158), ja palaa sitten lempiaiheeseensa, uskottomien uppiniskaisuuteen (jakeet 159-177). Ne jotka hylkäävät islamin ovat sekä Jumalan ja enkelien ja myös ihmisten kiroamia (jae 161), ja he joutuvat helvettiin (jae 162).
Uskovien koetukset eivät sen sijaan ole raskaita. Heidän täytyy vain jättää tiettyjä ruokia syömättä, mukaan lukien sianliha (jae 173). Uskovien joukossa on niitä, jotka jääräpäisesti salaavat Allahin ilmoituksia (jae 174).
Ne jotka väittelevät Allahin ilmoitusten sisällöstä "rakentavat riitoja" (jae 176). Tafsir al-Jalalaynsanoo jälleen, että he ovat juutalaisia.
Sen jälkeen Allah antaa erinäisiä määräyksiä: zakat (almujen anto), Ramadanin paasto, hajj ja jihad(jakeet 178-203). Hän asettaa verikoston murhasta (qisas) (jae 178): uhrin henki on hyvitettävä samalla mitalla, joka voi olla myös verirahan (diyah) maksaminen. Islamilaisessa laissa (sharia) hyvityksen suuruus riippuu uhrin uskonnosta: toisuskoisten henki ei ole yhtä arvokas kuin muslimin henki.
Umdat al-Salik (Reliance of the Traveller), sharia-käsikirja, jonka Kairon arvovaltainen yliopisto al-Azhar todistaa olevan "ortodoksisen sunniyhteisön käytäntöjen ja uskon" mukainen, sanoo, että naisesta kuuluu maksaa puolet siitä, mitä maksetaan miehestä, ja juutalaisen tai kristityn tappamisesta maksu on yksi kolmasosa muslimimiehen hinnasta (o4.9).
Lisää tästä voi lukea Sufi Sheikh Sultanhussein Tabandehin lausunnosta täältä.
Sitten seuraa eräs Koraanin tärkeimmistä kohdista koskien jihad-sodankäyntiä (jakeet 190-193).
Jaetta 190, "Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö", käytetään nykyään usein perustelemaan, että jihad voi olla ainoastaan puolustussotaa. Asad sanoo, että "tämä ja sitä seuraavat jakeet sanovat selvästi, että vain itsepuolustus (sanan laajimmassa merkityksessä) antaa muslimeille luvan käydä sotaan."
Kuitenkin Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä jae on kumottu jakeella 9:1, joka kumoaa kaikki muslimien ja toisuskoisten väliset sopimukset. Toisaalta Ibn Kathir hylkää ajatuksen, että jae olisi abrogoitu.
Mitä itsepuolustus sitten tarkoittaa? Saamme siitä vihjeen jakeessa 193: " Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys [fitna] lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen." Fitna ("viettelykset") tarkoittaa vainoa tai levottomuuksia. Ibn Ishaq selittää, että muslimien on taisteltava uskottomia vastaan kunnes vain "ainoaa Jumalaa palvellaan".
Bulandshahri sanoo: "Pahimmat synnit ovat vääräuskoisuus (kufr) ja monijumalaisuus (shirk), jotka ovat kapinointia Allahia, Luojaa, vastaan. Niiden hävittämiseksi muslimien tulee sotia niin kauan, että ne on hävitetty maailmasta, ja usko Allahiin on ainoa uskonto."
Tämä tarkoittaa ikuisen sodan julistusta kaikkia vääräuskoisia vastaan.
Yhtä kaikki, tämä konflikti on kuitenkin pohjimmiltaan itsepuolustusta epäuskon hyökkäystä vastaan: jos muslimien on taisteltava kunnes epäuskoa ei enää ole, silloin pelkkä epäuskon olemassaolo on riittävä syy aloittaa vihollisuudet.
Tämä on eräs perustelu fanaattiselle käsitykselle, että muslimien on sodittava vääräuskoisia vastaan, kunnes he joko kääntyvät islamiin tai alistuvat islamin lain alaisuuteen, kuten Koraanin jae 9:29 selvästi ilmoittaa.
Tai kuten islamin profeetta Muhammed sen toteaa hadithissa:
"Minua on käsketty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja he uskovat, että minä olen (Allahin) lähettiläs, ja kaiken minkä olen sanonut. Ja kun he sen tekevät, heidän henkensä ja omaisuutensa ovat minun suojeluksessani, paitsi siltä osin, minkä laki oikeuttaa, ja Allah suojelee heidän toimiaan." (sahih Muslim 31)
Tästä voidaan olettaa, että jos joku ei hyväksy Muhammedia profeetaksi, ei hänen henkensä ja omaisuutensa ole turvassa niiltä, jotka lukevat nämä sanat ja pitävät niitä ainoan oikean Jumalan lähettilään sanoina.
Allah jatkaa edelleen sodasta ja varoittaa uskovia epäilemästä, luopumasta uskosta, sekä olemaan kuuliaisia (jakeet 204-210):
"Te, jotka uskotte, tulkaa kaikki kuuliaisiksi Hänelle älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on totisesti teidän ilmeinen vihollisenne." (jae 208)
Tällainen lausunto tekee islamin uudistamisen vaikeaksi, koska uudistajaa voidaan aina syyttää siitä, ettei hän ole täysin kuuliainen.
* * *
Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 2, “The Cow,” verses 141-210
Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm
Koraaniblogi: http://koraaniblogi.blogspot.fi/2015/03/2-lehman-suura-141-210.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti